Vaikka työnantajat käyttävät työhyvinvointiliikuntaan noin puoli miljardia euroa vuodessa,
ainoastaan puolet työntekijöistä hyödyntää palveluita säännöllisesti. Miksi ihmisiä on niin
vaikeaa saada liikkumaan, vaikka työnantaja tarjoaa siihen tukea, työaikaa sekä monipuolisia palveluja? Ja miksi työpaikan virkistys- ja työhyvinvointitapahtumiin osallistuvat aina aktiivisimmat henkilöt, niiden jäädessä pois, jotka erityisesti tukea ja aktivointia tarvitsisivat?
Yleisimpiä esteitä osallistumiseen
Häpeän tunne on yksi suurimmista esteistä työpaikkaliikuntaan osallistumiselle. Ongelmana onkin se, että tyhy -toimintana tarjottavat liikuntapalvelut ovat useimmiten ”liikuntapataan
pudonneiden” henkilöiden tuotteistamia palveluja liikunnasta innostuneille henkilöille. Ne saavat aktiivisen porukan innostumaan ja tarjoavat heille soveltuvia haasteita, mutta ovat motorisesti ja tehollisesti aivan liian vaikeita liikunnan suhteen passiivisille henkilöille.
Pystyvyyden tunne on autonomian lisäksi yksi psykologista perustarpeista. Jos henkilö ei voi
vaikuttaa siihen, millaiseen ryhmään tai palveluun hän ottaa osaa, eikä pysy muun porukan
perässä, on jo kahta perustarvetta loukattu. Työpaikan hyvä porukka ja tiimihenki voivat
parhaimmillaan pelastaa tilanteen, muttei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että
työhyvinvointipalveluiden tuotteistamisessa on edelleen isoja ongelmia.
Kynnys voi olla korkealla
Osallistumattomuus voi olla seurausta aikaisemmista huonoista kokemuksista. Jos henkilöllä on niitä esimerkiksi koululiikunnasta, armeijan hiihtovaelluksista tai työpaikan virkistyspäiväjumpasta, voi kynnys osallistumiseen nousta entistäkin korkeammaksi. Myös sairaudet, vaivat ja niihin liittyvä, usein liiallinen varovaisuus, voivat myös koitua kynnykseksi liikunnan harrastamiselle.
Kynnyksen madaltamista ja hyvinvointiosaamisen lisäämistä
Kynnyksen madaltaminen on ainoa keino vielä toistaiseksi passiivisten ihmisten aktivoimiseksi. Se, ettei liikkeelle lähdetä liikunta, vaan voimavaroja lisäävä uni, palautuminen ja ravitsemus edellä, voi hyvin herättää mielenkiinnon. Tämän jälkeen voidaan ottaa pelisilmää käyttäen puheeksi myös arkiaktiivisuus ja liikunta, mutta ihan ensimmäiseksi kannattaa kuitenkin pysäyttää henkilö oman nykytilanteensa, arvojensa ja tavoitteidensa äärelle.
Oleellista on henkilön itsensä hyvinvointiosaamisen lisääminen. Ilman riittävää tieto-oppimäärää ei henkilö kykene tekemään fiksuja, terveyttä edistäviä valintoja arjen haasteita kohdattaessa. Ja ilman riittäviä taitoja sekä työkaluja ihminen on aseeton passivoivien houkutusten ja nopeiden nautintojen edessä. Henkilö tarvitsee siis onnistuakseen tietoa ja taitoja, mutta myös tukea ja pystyvyyden tunnetta.
Kestävä muutos edellyttää joustavaa suhtautumista, jäykän ja fanaattisen asennoitumisen sijaan. Onnistuminen ei edellytä jatkuvaa itsekurin varassa pinnistelyä, vaan pieniä ja aktiivisia valintoja, joista riittävän usein toistuttuaan muodostuu henkilön uusi tasapainotila ja uudet voittavat rutiinit. Onkin erityisen tärkeää, että henkilö löytää oman, itseään motivoivan tavan toteuttaa liikunnallisuuttaan ja edistää hyvinvointiaan.
Onnistumista ei voi täysin ulkoistaa
Lisäksi on tärkeää, että yrityksen avainhenkilöt sitoutuvat mukaan hankkeeseen ja ovat palvelun tuottajan ”puolella”. Onnistumista ei siis voi ulkoistaa, vaan sen eteen on ponnisteltava yhdessä – niin henkilöstön, palvelun tuottajien kuin myös yrityksen johdon sekä muiden avainhenkilöiden.
Onnistunut hyvinvointihanke on:
Innostava ja motivoiva
Valmennuksellinen, hyvinvointiosaamista lisäävä
Suunnitelmallinen ja pitkäjänteinen
Yksilöllinen ja yksilöllisesti räätälöity
Tavoitteellinen, nousujohteinen ja kehittyvä
Tuloksellinen ja mitattavissa oleva
Hyvää pöhinää yrityksen sisällä synnyttävä
Varaa hetki aikaa esittelylle, niin kerromme, miksi Vointy on kannattava työhyvinvointipanostus!